Tere!

Jep, kello varttia vaille kaksitoista yöllä ja mä muistan että en olekaan vähään aikaan (= kahteen päivään) päivittänyt blogia. Noh, minulla onkin kyllä ollut sen verran väsynyt ja sairas olo, että en ole jaksanut. (niin, eikä minulle ole tapahtunut mitään! Tai siis on, mutta niin tota joo...)

Alkuhehkutukseksi: Tänään tuli aivan ihana kortti postin mukana! Se korvasi saman tien koko huonon postcrossing viikon heti kun näin sen laatikon pohjalla. Se on niin kaunis ja ihana! Postimerkkikin oli upea! Kortin kuvassa oli vanha kartta, juuri sellainen ihana ja ranskankielinen. Se oli lähetetty Thaimaasta, joten karttakin oli Thaimaan alueesta ja siihen ihanaan postimerkkiin oli kuvattu Thaimaan lippu. Minä niin rakastuin siihen korttiin ja yritin kirjoittaa lähettäjälle mahdollisimman kauniin kiitosviestin (toivottovasti häntä ei haittaa suomenkieliset sanat välissä.... minä vaihdan kieltä helposti, kun innostun jostain ^^')

Sain minä sentään Ensitapaamista jatkettua ja suunnitteli yhtä uutta fikkiä. Sellaista lyhyempää, muutaman osan mittaista, SuFiniä (aina vain Pohjoismaita). Mutta siis uusi osa on nyt ihan netissäkin asti ja tässä venailen nyt, että jos kommenttia sattuisi tulemaan (ei mitään vihjailua, ehei). Tuo loppu nimittäin osottautui paljon pitemmäksi kuin ajattelin ja jouduin jakamaan sen kahtia. Mutta nyt pelkään että tästä osasta tuli vähän liian irtonainen, koska moni tärkeä selitys ja juttu siirtyi sitten seuraavaan osaan (mm. Preussin vierailu!) Muutenkin minulla meni niin kauan kirjoittamiseen tällä kertaa noiden jumittumisien vuoksi -.-

Aloitin huoneeni siivouksen vihdoin ja viimein. Samalla myös suunnittelin, minkä näköiseksi tahtoisin rempata sen. Pitää tässä nyt kattoo, miten pitkälle pääsen tämän asian kanssa.

Muistettavia asioita:
* Ranskan oppikirja pitää ostaa
* Se mustekasetti joskus -- ei kiirettä
* Rokotus on kolmen viikon päästä -- halusitpa sitä tai et...
* Hetalia -mangaa ilmestyy in English ööh... parin kuukauden päästä?
* Nannen uus levy ilmestyy suurinpiirtein samoihin aikoihin : )

Okei kaksi viimeistä ei taida edes olla "muistettavia asioita".

Tällä hetkellä soi; Manboy edelleenkin... ja välillä Kom by Timoteij

~ Vyra

Nro. 11?

Tämä väittää, että minulla on kymmenen blogi-tekstiä, vaikka minä kyllä laskin yhdeksän... No, olkoon sitten. Ja otsikko failaa, koska minun mielikuvitukseni on tyystin kadonnut johonkin. Siksihän Ensitapaaminenkin jumittaa jo... ööh, kolmatta päivää?

"Manboy, manboy,
you can call me manboy.
I don't care 
I'll show you how to love.
There's no halo 'round my head
No, there's no angels here
..."     <---- Ja toi on sitten soinut päässä eilisestä asti. Koko päivä. Koko yön. Ja nyt, koko aamun.... Vois vaikka kyllästyä pikkuhiljaa, mutta ei. Kymmenen pistettä sille, joka arvaa mikä kappale on just nyt soittovuorossa!  Pitää varmaan vilkaista, onko tuolla esittäjällä muita kivoja kappaleita. Tämä kun löytyi siltä minun uudelta itsetunto-ongelmaiselta CD:ltä, joten en oikeastaan tiedä. Niin kuin en tiedä edes sitä, millaisia tuon levyn muut kappaleet ovat, koska "Manboy" oli eka, jonka kuuntelin, ja jumituin sitten siihen...

Ai niin! Minulla on huomenna työhaastattelu... ja nyt tajusin, että en ole oikeasti koskaan ollut oikeassa työhaastattelussa. Mitä siellä pitää tehdä? Apua! Okei, okei, yritän muistaa, mitä opettivat koulussa ja olla oma itseni. Se on kai hyvä?

Näin kyllä yöllä tosi hienon unenkin. Sain siitä yhden idean Jatkotapaamista varten.( edelleenkin olen sitä mieltä, että nimi failaa pahasti, mutta jotenkin olen myös tottunut siihen. Ota siitä sitten selvää) Siihen ihan alkuun ja mukana ovat Tanska, Norja ja Preussi sekä minun vakiintunut alter-egoni : ) Käytän häntä näköjään myös tuossa, mutta taidan edelleenkin jättää hänet nimettä.  

Pitää muistaa ostaa mustekasetti tulostimeen, ja sitten oli jotain muutakin... Unohdin sen jo. Palataan asiaan sitten joskus.

~ Vyra

Postiaaaa~

CDON -tilaus tuli, ihanaa <3 Kumpikin levy oli ehjä ja siisti joten olen jälleen tyytyväinen palveluun. Ainoa ihmejuttu oli vaan se, että tuolla toisella Melodifestivalen levyllä on näköjään jonkinsortin itsetunto-kriisi ---> se yrittää olla Melodifestivalen 2007 vaikka kappaleet ovat kyllä vuodelta 2010... Todella outoa o.0 Mutta yleensäkin kaikki minun ympärilläni on enemmän tai vähemmän outoa, se sopeutuu joukkoon mainiosti!

Seuraavan vuoden kursseille ilmoittautuminen aukesi tänään klo 12.00... klo 12.36 minä olin jo varannut itselleni paikan viron alkeissa ja ranskan alkeissa. Nopeaa toimintaa joskus minullakin : ) Syyskuussa sitten alkaisi kurssit, jos osallistujia tulee tarpeeksi. Varmaan kyllä tuleekin, nuo kielikurssit on aina sen verran suosittuja.

Ensitapaaminen jumittaa vähän -.- En ole oikein varma tuosta lopusta. Pitäisi jotenkin saada jokin yllyke... jotain, mikä pakottaa Berwaldin lähtemään ja Tinon seuraamaan hänen mukanaan. En tahdo kuitenkaan kirjoittaa mitään kovin radikaalia selkausta, koska silloin olisi vaikea mieltää että valtiot olisivat hyvissä väleissä myöhemmin. Kylläpä menee taas monimutkaiseksi... Ehkä minä keksin jotain. (Norja voisi auttaa, hän on auttanut ennenkin!)

Khe, nyt minä alan taas jumittaa... jäin kirjoittamaan yhtä korttia (again...) Kesä alkaa muuten nyt olla virallisesti ohi, minulla oli nuhainen olo aamulla. Selvä syksyn alkamisen merkki. (yksi merkki voisi myös olla se, että varpaita palelsi, kun olin ulkona sandaalit jalassa). Nyt vaan sitten ensilumia odotellessa (ja joulua! minulla on yksi ihana joulu-fikki, mutta en viittinyt julkaista sitä keskellä kesää). Mut nyt kaupungille etsimään syksy-aiheisia postikortteja! Eiku... oikeastihan minun piti mennä kirjastoon? Noh, samallahan tuota kaupassa käy.

~ Vyra

Eesti, Eesti, Eesti...

Jep, kirjoitin juuri Eduardin comebackin : ) minulla on taas aivan liian hauskaa, toivottavasti lukijatkin sitten tykkäisivät. Taitaa kyllä mennä vielä joku päivä ennen kuin seuraava (ja viimeinen!) osa on valmis. Tahdon tehdä sen mahdollisimman rauhassa ja hitaasti, jotta saan varmasti kaikki jutut vielä mukaan. Olisi todella ärsyttävää tajuta jälkikäteen, että jotain tärkeää unohtui vahingossa... Ensitapaamisesta on kuitenkin tullut jo niin pitkä. En ole koskaan ennen kirjottanut niin pitkää yhtenäistä tarinaa. 125 word-sivua tällä hetkellä. Päättötyönikin oli vain puolet tuosta, keh.

Muutaman kortin kirjoitin tänään, yhden Thaimaaseen ja toisen Viroon... Kolmannen muuten unohdin kirjoittaa, hups. Noh, ei sillä ole vielä kiire. Ehdin ihan hyvin huomenaamuna ennen kaupungille lähtöä. Mutta siis, Viroon menevän kirjoitin lahjaakkaasti englanti-suomi mixauksella... vastaanottaja sanoi osaavansa suomea, mutta jotenkin se englanti vain sotki koko ajan mukaan. Ja sitten myös, jotta Eesti-teema jatkuisi, testasin huvikseni kykenenkö ymmärtämään sitä kieltä. Menin vironkieliseen Wikipediaan (jonka nimi oli Vikipeedia) ja valkkasin summassa jonkun artikkelin (joka kerto Ruotsista... anteeksi, Rootsista) Ja ymmärsihän sitä ihmeen hyvin. Piti vain yrittää ajatella "hassusti" ja miettiä hiukan niin pääkohdat kyllä tajusi. Ei tietenkään joka sanaa, mutta siis silleen.

Kone on simahtanut tänään jo kolme kertaa. Teenköhän minä jotain väärin sen kanssa? Pelottaa kyllä vähän, että joku kerta tuo Wordin palautusjärjestelmä ei toimikkaan ja menetän jotain kirjoitusta. Toistaiseksi se on kyllä toiminut tosi hyvin (tomisi siis vastedeskin). Mutta jotain hyvääkin: Näytön kirkkaus ja tarkkuus on nyt korjattu! Minä en edes tiennyt, että tarkkuuskin oli päin haapaa! Mutta nyt se on sitten hyvin, joten mitäs siitä.

~ Vyra

Mitäs ny?

 ...ei juuri mitään. Tai mistäs minä sen tietäisin.

Eilen yöllä valvoin taas myöhään. Ja ihan vain siksi, että kirjoitusfiilis iski vasta silloin enkä edes ajatellut katsoa kelloa. Mutta ainakin Ensitapaamisen seuraavassa luvussa on jo lähes tuhat sanaa (nimesin sen luvun jo; "Yhden ajanjakson loppu" Mutta se kuulostaa vähän kliseeltä, yritän keksiä paremman). Minulla oli taas hauskaa, kun mietin millaiset suhteet Islannilla ja Suomella olisivat olleet Kalmarin unionin aikaan. Ajattelin, että he olisivat olleet ystäviä. Eivät välttämättä niin hyviä kuin Eduard ja Tino, mutta ystäviä kuitenkin. Jos vaikka ajatellaan asetelmia; Norja, Tanska ja Ruotsi olivat periaatteessa itsenäisiä. Norja suoraan Tanskan alaisuudessa ja Ruotsi liittoutuneena, mutta kuitenkin. Mutta sekä Islanti että Suomi olivat kumpikin toisten valtioiden hallussa, plus että kumpikin maa sijaitsee kaukana Tanskasta katsottuna. Heillä ei siis tavallaan edes ollut niin paljoa väliä ja he saivat olla omissa oloissaan. Okei, tämä oli vain minun ajatus.

Olin koko ajan ajatellut, että Tanska otti Viron (ja osan muista Balti-maista) haltuunsa vasta unionin jälkeen, mutta ilmeisesti se tapahtui sittenkin jo aiemmin. Mietin nyt sitten, miten kummassa saisin tämän faktan kerrottua fikissä. En voi oikein vain kirjoittaa häntä ilmestymään yhtäkkiä jostain, vaikka toisaalta tahtoisin Eduardin käyvän vielä kerran mukana... Ja se tarkoitta sitä, että minun on alettava tutkia Viron historiaa, jotta oaosin kirjoittaa hänet. Täytyy jälleen kerran vain todeta, että Hetalia tekee historiasta huomattavasti mielenkiintoisempaa.

Yhden postikortinkin kirjoitin eilen. Se matkaa Saksaan, siis heti kun vien sen postiin huomenna, mikä on hyvä juttu sillä Saksassa on ilmeisesti hyvä postitoimisto. Kortit saapuvat perille yleensä parissa päivässä, korkeintaan neljässä, jos välissä on viikonloppu. Välillä on vain hieman turhauttavaa odottaa kuukautta, että kortti olisi perillä. Mutta minkäs sille itse voi, joihinkin maihin vain vie enemmän aikaa.

~ Vyra

Ja voittaja on...

 ...Tasapeli! Minun oma pieni Suomi-Ruotsi -otteluni päättyi siihen, että kummastakin maasta lähetetyt kortit saapuivat yhtäikaa Israeliin. Mutta, mutta, Suomesta lähetetty viipyi oikeastaan matkalla kuitenkin vähemmän aikaa, joten teoriassa Suomi voitti...

Nyt tuli taas sellainen olo, että tahtoisi matkustamaan. Ja vähän kauemmas kuin Suomen sisällä. Israel voisi olla mukava kohde, mutta en ole oikein varma, miten pärjään yksinäni. Varsinkin kun kyseessä olisi ensimmäinen matkani EU-alueen ulkopuolelle. Ja sitten on vielä se pikkujuttu eli raha. Nyt kun minulla olisi aikaa ja mahdollisuus niin minulla ei ole varaa.

Netissä olo aikani puolittui tänä aamuna äkisti. Ja ihan vain siksi, että siirryin käyttämään laajakaistaa. Tähän asti olen pärjännyt omalla (erittäin) hitaalla ja (hyvin) oikukkaalla mokkulallani, joka suoraan sanottuna voisi olla oiva kapine leipien heittoon järvellä... tai sitten se on siinäkin liian hidas.

Eli nyt yhteys on siis nopeampi ja se tarkoittaa sitä, että minä voin kirjottaa enemmän! (logiikkani on lyömätön... hah ha) Tai sitten voisin oikeastaan aloittaa sen huonerempan, mitä äiti ehdotti. Minun tuurillani saan huoneeni miellyttäväksi ja siistiksi juuri sopivasti, kun olen taas muuttamassa jonnekin muualle, mutta onpahan jotain tekemistä.

Luin eilen pitkästä aikaa yhden kirjan ihan loppuun. Tuo harrastus on vähän jäännyt viime aikoina, mutta nyt siis palailen hitaasti takaisin. Harmikseni vaan huomasin, että minun oli aivan pakko jäädä koko ajan miettimään jotain lauserakenteita ja pohtimaan, miten olisin itse kirjoittanut saman asian... Turhauttavaa! Olenko kirjoittanut ihan liikaa, kun pelkkä lukeminen ei enää onnistu? Tai ehkä se vain oli sellainen kirja... Luen toisenkin ja kerron sitten, kuinka kävi.

Kumpi-kortti-ehtii-ensin-Israeliin -skaba on ratkennut! Tosin en tiedä vielä itsekään tuloksia, koska israelilainen ystäväni oli juuri kiireinen ja ehti sanoa vain että kortit ovat saapuneet. Ehkä ne siis tulivat samana päivänä! Se kyllä tarkoittaisi sitä, että Suomen Posti oli nopeampi sillä lähetin Ruotsista kortin päivää aikaisemmin.  Yritän saada ystäväni kiinni illalla ja kysyä sitä.

Korteista vielä sen verran, että tänään ei tullut yhtään postin mukana. Ei tullut muuta kuin Suomen kuvalehti, joka on kyllä ihan mainio lehti. Mutta niin, Prismaan oli alkanut tulla syysaiheisia postikortteja ja tottakai minun oli ihan pakko ihailla niitä. Ostinkin muutaman, vaikka minulla on vieläkin iso kasa edellisiä jäljellä.

~ Vyra

Siis, mikä päivä tänään oli?

Vuah, olen taas mennyt päivistä sekaisin. Tänään luulin lähes koko päivän, että on keskiviikko... ja nyt kun sain itseni uskomaan, että onkin torstai, se loppuukin jo tunnin päästä ja alkaa perjantai. Joka on muuten 13. päivä. Mitäköhän epäonnista sitä siis huomiselle keksisi? Kaupassa pitäisi ainakin käydä ja Siwan kulman postilaatikolla. Yksi kortti ainakin lähtee taas maailmalle (<-- lue: Alankomaihin) plus että sain kirjeen väsäämisenkin valmiiksi tänään. Kokonaiset kaksi paperiarkkia aivan randomia asiaa, mutta minusta on niin hauska kirjoittaa kirjeitä ja postikortteja (en kai muuten postcrossaisi...)

Tilasin pari levyäkin, Nephewiä ja sitten Melodifestivalen 2010, kumpikin alle kymmenen euron. Jee! Musiikkia, musiikkia, musiikkia! Tanskalaista! (ja ruotsalaista.) Tulevat kait ensiviikon alussa ja kerrankin olen itse paikalla (kait. Ehkä, en tiedä...). Yleensä onnistun olemaan jossain ihan toisessa kaupungissa, kun minulle tulee paketteja. Yhtä kolmattakin levya himoitsin, mutten viitsinyt (ainakaan vielä) ostaa. Siinä olisi ollut "Danish way to rock"...

Synttäreihin on reipas kuukausi aikaa (49 päivää...) Onko kovin erilaista olla 19:sta?

Ruotsi-Suomi ja Kalmarin unioni

"Den underbara sagan om ett land på andra sidan hafvete. Sverige 1809 2009 Finland"

Noin lukee kolikossa jonka löysin Tukholman reissun jäljiltä. Kyseessä on siis vuonna 2009 painnettu yhden kruunun juhlaraha... ja se on juhlaraha siksi, että 2009 tuli sata vuotta täyteen siitä kun satoja vuosia kestänyt Ruotsi-Suomi liittoutuma päättyi (ja samalla myös Ruotsin suurvaltio asema) ja Suomi päätyi Venäjän vallan alle. Suomeksi käännettynä tuo teksi on: "ihmeellinen tarina maasta meren toisella puolella. Ruotsi 1809 2009 Suomi". 

Suomi-Ruotsi suhde on muutenkin hyvin mielenkiintoinen... ehkä en kuitenkaan puutu siihen sen enempää. Jokaisella olkoon siitä oma käsityksensä (ja minun käsitykseni on vahvasti Hetalian värittämä... keheh heh)

"Ensitapaamisen" takia olen yrittänyt syventyä Pohjoismaiden historiaan liiankin hyvin. Varsinkin Kalmarin unionin aikoihin... ja myöhempiinki, koska tahdon kirjoittaa myös jatko-osan! Mutta Kalmarin unioni on toinen hyvin mielenkiintoinen ajatus. Nykyäänkin Pohjoismainen yhteistyö on olemassa ja minä ainakin sanon ylpeästi olevani pohjoismaalainen... aivan kuin sanon myös olevani suomalainen... tai eurooppalainen ;)

Heja, tänään sain myös kaksi korttia. Toinen Kiinassa ja kuvassa oli ihmeellisen näköinen laiva... ihmettelen, miten se edes pysyy pinnalla saati sitten purjehtimaan... kai kiinalaiset vain osaavat.

Toinen oli Sloveniasta ja siinä oli todella kaunis postimerkki! Sydämen kuva ja yllä teksti I feel Slovenia. Todella ihana <3

Btw, itse käytän aina Suomen lipun kuvalla varustettuja postimerkkejä. Minusta ne ovat hienoja ja vastaanottaja arvaa heti maan (siis, jos tunnistaa lipun...). Aika monesti olen saannut kehujakin lippu-postimerkeistä eli hyvä valinta ihan selvästi. Lähipostissa tuntevat minut jo ja antavat automaattisesti oikeanlaiset postimerkkiliuskat... ja yleensä varmistavat vielä, että onko minulla priority-tarroja jäljellä. Tuntevat jo, jep.  

Caramelldansen!

Så kom och
Dansa med oss
Klappa era händer
Gör som vi gör
Ta några steg åt vänster
Lyssna och lär
Missa inte chansen
Nu är vi här med
Caramelldansen

Eilen yöllä eksyin taas seikkailemaan youtuben puolella ja huomasin pari uutta Hetalia -fanivideota. Niitä nyt on muutenkin todella paljon, mutta ajattelin siinä sitten huvikseni vilkaista muutaman. Nettikin toimi kerrankin nopealla (ja oikealla) tehollaan.

Eka video oli oikein hyvä, Norjasta ja Tanskasta, joten ei siitä sen enempää. Mutta seuraava... Se oli Pohjoismaista ja taustalle oli laitettu Caramelldansen. Ehdin jo ajatella, "ei! Tämä rinkutus taas", mutta sitten huomasin, että laulun sanat oli laitettu videolle mukaan. Uteliaisuuttani jäin katsomaan ja lopulta tajusin, että he tosiaankin laulavat ruotsiksi... Viisampi ihminen olisi tietenkin oivaltanut tuon jo pelkästään kappaleen nimestä.

Mitä kieltä minä siis luulin sen olevan? No, tota... siansaksaa? En ollut edes ajatellut sitä koskaan...

Nyt minua väsyttää ja päätäni särkee... Eikä kuitenkaan ole sellainen olo, että tahtoisin mennä nukkumaan. Taidan lähteä kirjoittamaan uutta lukua fikkiini. Ehkä osaan tällä hetkellä eläytyä paremmin kirjoittamaan vilustuneesta ja krapulaisesta Tinosta...

Ja tietokoneennäytön valonsäädin (hei, en ole tekniikanihmelapsi!) ei toimi. Hyvin menee siis.

~Vyra